No joo, ehkä tuo edellinen silkkipaperirullajuttu kaipaa vähän selvennystä.
<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Noin parikymmentä vuotta sitten tätini mies toimitti työpaikaltaan eli Imatran paperitehtaalta silkkipaperirullan, joka oli niin painava, että tuskin sitä nainen edes kunnolla jaksoi kantaa. Se oli metrin levyistä ja samanlaatuista kuin ihan normaali kaupasta ostettavakin. Tosin mieletön metrimäärä ja minä olen sitä käyttänyt vuosikausia koskaan kovin säästelemättä, niin että kait oletin sen jo kuuluvan ns. uusiutuviin luonnonvaroihin. Sitähän riittää ja riittää ja riittää…
Ja hirvitys sentään. Olin jäljentämässä erään puseron kaavoja pari iltaa sitten, kun se paperi yhtäkkiä loppui. Ihan yhtäkkiä. Ihan varoittamatta. Se rulla oli aina pystyasennossa työhuoneeni nurkassa, siitä sitä aina metreittäin repäisin.
Voi, mutta en enää. Olen pulassa… Jäljellä on enää rullan sisukset eli pahvinen tukeva sisärulla. Vie monta päivää toipua tästä menetyksestä ja asennoitua siihen, että se on tästä lähtien ostotavaraa. Mietin, että kuinkahan monta metriä ostorullissa yleensä on. Ei aavistustakaan.
P.S. Kukahan tietäisi kertoa mitä tehdä kun tässä blogissani ei enää tilastojen päivitys pelannut pariin viikkoon ja sitten ne entisetkin hävisivät taivaan tuuliin.
Kommentit