Tietäisipä se tätskä tai mummeli, joka villakankaansa kirpparille jätti (oletan, että tuollaisia kankahia ei kenenkään sedän kaapissa ole ylimääräisenä lojumassa), millaisen uhrauksen hän minulle teki. Ostin sen about 3 eurolla viime talvena sieltä pois ja nyt se on muotoutunut ihan tyylikkääksi takiksi kaavalla Suuri Käsityökerholehti 2/1976. Piristettynä hirvennahkalla. Vuori tuulenpitävää mikrokuitukangasta.

Tällä takilla on nyt sitten ihan kiva tarina vaikka kaikille kerrottavaksi asti.

Ajattelin palauttaa tällä viikolla äidilleni tuon siistin kaava-arkin postitse takaisin ja liittää valokuvan mukaan.

Oli muuten huvittavaa huomata, että 30 vuotta sitten kaava-arkilla oli kaavat vain ja ainoastaan yhteen vaatteeseen. Nuo kaavat olisi voinut jäljentää vaikka musta säkki päässään… Kaavaa en muuten sitten muuttanut pätkän vertaa. Jopa napit ovat siinä kohti, johon kaava käski.

Unikko oli oikeasti saman vuosikerran toisessa lehdessä aplikoitu tyynynpäälliseen. Eikös toi nyt ole ihan ok tuossa selässäkin?