Olipa kerran kaksi samanpituista veljestä, joille äiti ompeli samankokoisia vaatteita. Kerran vuosia, vuosia sitten pääkaupungissa käydessään äiti aikoi ilahduttaa murkkuikäisiä poikiaan ostamalla tuliaisiksi kaksi samanlaista, keltaista hupparia. Kun kerran alennusmyynnistä sai niin halvalla, vain 10mk kappale.

Keltainen väri ei kuitenkaan veljeksiä oikein miellyttänyt. Toiselta pojalta jäi huppari pitämättä lähes kokonaan, toinen käytti jonkin verran. Veljekset varttuivat miehiksi ja hyvät hupparit jäivät pieniksi.

Hupparit lojuivat vaatekaapeissa hyllyjen kätköissä aikansa, kunnes äiti viimein sovitti niitä itselleen. Malli oli leveä, mutta hihat ja miehustan pituus ihan sopivat. Toisesta hupparista äiti kavensi miehustan, muotoili kädentiet uusiksi ja leikkasi toisesta hupparista uudet istutetut, poimutetut, 2/3-pituiset hihat. Ja hihansuihin kapeat rannekkeet.

Ompelu sujui veljesten murkkuikää haikeasti muistellen.