Tämän trikoopuseron ompelun jälkeen jäi vielä muutama raitapala jäljelle. Millaisen huivinhan siitä vielä saisin, ajattelin.

Miten vaivatonta oli leikata kaksi samankokoista pitkää palaa trikoosta raitojen mukaisesti ja miten nopeasti ne surautti saumurilla yhteen. Kääntöaukko tietty oli muistettava jättää, huivi käännettävä oikein päin ja aukko ommeltava pikkupistoilla kiinni. Silitys vielä... ja luulin, että raitahuivini on valmis.

No, muutaman päivän päästä sitten pääni alkoi puntaroida, että pompulat huivin nurkissa  olisivatkin ehkä ihan kivat. Viime talvena virkkasin tämän koekappaleen, mutta minusta tuollaisen pallon virkkaaminen oli varsin vaikeaa, kun ei ollut ohjetta. Nyt päätin olla luovuttamatta ja kas kummaa, ensimmäisen kun tein ja siitä kirjoitin ohjeen ylös, sain lähes samalta istumalta (ihanassa auringonpaisteessa) virkattua ne kolme muuta. Kiinnitys nurkkiin ja niinpä huivi alkoi tuntua valmiilta ja näyttää hauskemmalta!