Aivan joo. Kässäblogeissa esitellään nykyisin mitä ihanimpia itse tehtyjä, pitkää pinnaa ja suurta taitoa vaativia huiviluomuksia. Pitsineuleita, upeita värejä, ohutta lankaa ja hienot viimeistelyt. Varsinkin kolmiohuivit näyttävät olevan näiden huivimaanikkojen suosikkeja. Herra Kuukkelikin antaa ”neulotulla huivilla” n. 47 500 osumaa, eikä kaikilla taitajilla ole edes omaa blogia tms., jossa esittelisivät luomuksiaan. Ovathan alan lehdetkin pullollaan ohjeita vaikka minkälaisille härpäkkeille ja olan lämmittäjille.

Mutta eilisiltaisen, tieteellisen havaintotutkimukseni jälkeen oli pakko alkaa ihmetellä, missä näitä upeita ja taidolla tehtyjä huiveja oikein käytetään. Olin nimittäin katsomassa musiikaalihupaelmaa 450-500 ihmisen joukossa, enkä bongannut siitä porukasta yhdenkään käyttävän sellaista käsin neulottua tai virkattua huivia. Yritin tiirailla sellaista ihan tietoisesti näytöksen alkua odotellessa ja väliajalla.

Kesäteatterin luulisi kuitenkin olevan sellainen happeninki, jossa huivin voisi kietoa hartioilleen, kun kesäilta alkaa näytöksen loppua kohti hieman viiletä. Niin kävi ainakin eilen illalla minulle; olin varautunut yhdellä ohuella, mutta leveähköllä kirpparihuivilla viilenevään iltaan ja se oli tarpeen. Joillakin näytti olevan jopa pitkähihainen neulepusero varalla tms. joten sää ei ollut sellaista helle-hellettä, etteikö ihmisten olisi tarvinnut varautua loppuillan viileyteen.

Voi, minusta maailma näyttäisi niin paljon kauniimmalta, kun kaikki, vaikka millaisella taidolla käsin tehdyt, omatekemät ja lahjaksi saadut asusteet ja vaatteet kuuluisivat jokaisen väkertäjän arkilookiin, eivätkä jäisi vain kaappien kätköihin odottamaan spesiaalitilaisuuksia ja siitä sitten kokonaan jopa unohduksiin. 

Minä en omista sellaista trendikästä näyttävää neulottua kolmiohuivia ollenkaan, mutta ompelin äskettäin tämän raitahuivin. Muistaakseni käytin sitä viimeksi kirjastoreissulla. Seuraava huiviprojektini on varmaan ohut kankainen kaulahuivi, johon virkkaan reunapitsiä ja päihin ehkä piparkakkureunusta kuten tämän virkatun toppini helmassa.

Viime aikoina olen huljutellut jonkun kirppuvaatteen oliivinvihreässä dylonissa, minkä jälkeen annoin vielä marimekon raitaviskoosipalan imaista jälkkäriliemen värit .... ok, hailakkaahan tuosta viimeisestä tuli....