Olen vuosien varrella työstänyt aika monta ideakirjaa, eivätkä tässä pinossa näy kuin ne, jotka olen päällystänyt kankailla.

Ne ovat täynnä muistiinpanoja ja piirroksia liittyen milloin mihinkin. Lehdestä, mainoksista, julisteista - mistä vain - leikattuja pikkukuvia tai juttuja tms, jonka epäilen joskus inspiroivan minua. Sellaista mikä sytyttää ja haluaa säilöä vastaisuuden varalle. Ja kun ei oikein tiedä etukäteen milloin sitä löytää ja näkee mitäkin tallennettavaa, kirjaa on pidettävä mukana kassissa lähes kaikkialla. Ja sitä on antoisaa selailla silloin kun pää tuntuu tyhjältä ja odottelee esim. inspiraatiota jonkin jutun aloittamiseksi.

 

Ideakirjaksi olen useimmiten kelpuuttanut kirjakaupasta löytämäni sikahalvan kirjasen, jonka tylsät tai lapselliset kansikuvat piilotan tekemiini irtopäällisiin.

 

Yksi paksuimmista ideakirjoista on vuosikalenterikirjanen, jonka sain joskus puolalaiselta kirjeenvaihtoystävältäni. Se oli hänellekin ollut ilmaislahja suurensuuresta yrityksestä. Tässä kuva siitä tilkkukansineen:

 

Yhdessä on kannet marmoroidusta kankaasta:

 

Yhdessä vanhimmista on ruiskumaalatusta kankaasta ommellut päälliset:

Ja tässä yksi ensimmäisistä, jonka ompelin vahabatiikkikokeilusta:

Ja aikaisemmissa postauksissa olen esitellyt tilkkukansioitani vielä ainakin täällä, täällä , täällä ja täällä.

 

Vasta äskettäin aloittamani uusi ideakirja ei olekaan sikahalpa valmiskirja, vaan tein sen ylijäämäpaperista ihan itse. Eikä siinä olekaan kangaskannet tällä kertaa.

Kannet leikkasin jostain isosta paksummasta paperista, jossa oli jo jotain maalaustöherrystä. Tovin ne saivat odotella inspiraatiota lisäkuviointiin, kunnes eilisillan päätteeksi päästin taiteilijaminäni vallalle ja decoreerasin kannet leikkaa & liimaa –periaatteella. Ei mitään kaupasta kiikutettua kallista skräppäys-kamaa, vaan iloisen inspiroivia lehtikuvia sekä joku tarra tms. kaappien kätköistä. Lisäksi vetelin vielä väriä vesiväreillä kevyesti sisäsivujen pintaan saadakseni niihin myös hiukka luonnetta.

Olin iltamyöhällä lopputuloksesta niin riemuissani, että taiteilijaminäni olisi halunnut ottaa sen yöksi viereeni, mutta järkiminäni sanoi, että älä nyt sentään, voithan kopaista sen mukaasi aamulla töihin ja asettaa työpöydällesi fiilisteltäväksi…