Ihastuin yhteen pikkutytön veikeään kaulahuiviin (linkki siihen tai kuva jääköön laittamatta, kun meni niin hankalaksi) ja erityisesti sen reunapitsiin sekä huivin päissä olevaan sälään. Halusin itselleni samantyyppisen iloisenvärikkään huivin taistellakseni lähestyvää pimeää kautta vastaan. Koskaan aiemmin en ollut virkannut reunapitsiä suoraan kankaan reunaan, joten sain siitä myös pikkuisen haasteen itselleni.

 

Lämpimän pehmeän syyskankaan sijaan valitsin huivikankaaksi Fujiwo Ishimoton 1991 Marimekolle suunnittelemaa Joriini kangasta, ohuen ohutta, ihanasti laskeutuvaa, lähes rypistymätöntä puuvillaa. Leikkasin huivikappaleen tarkasti lankasuoraan ja silitin reunoihin noin 0,5 cm päärmeet.

 

(Huomasin, että samalta suunnittelijalta on tullut tänä vuonna samanniminen mekkokokoelma. Hankin aikanaan pakan tuota joriini-kangasta suoraan mm:n tehtaalta, valkokeltaista, -punaista ja -oranssia.)

 

Muutama vihreä virkkauslankakerä oli tänä syksynä aiemmin syöksynyt syliini sikahalvalla Kuopion Kontissa ja punaista oli haettava lähikaupasta. Vähän vielä vanhaa valkoista Kotiväkeä, niin siinäpä sopivat värit reunapitsiin olivat kasassa.

 

Ensimmäinen ks-kerros suoraan kankaaseen eteni kuin mummo umpihangessa, hitaasti mutta varmasti. Leppoisassa vauhdissa ehti katsella toisella silmällä hirveän monta tylsää tv-ohjelmaa ja sadat tasatuntiuutiset. Parsinneulalla reikä päärmeeseen ja vasta sitten virkkuukoukulla läpi.  Noin 3 reikää sentillä. No, sen jälkeen oli vuorossa varsinaisen reunapitsin taikominen huivin pitkille sivuille ja lopuksi virkkausiloittelua huivin päihin.

 

Reunapitsiohjetta varten pläräsin Suuri Käsityö-lehden pari vuosikertaa 80-luvun lopusta. Tuon ajan lehdet pursuavat mitä erilaisimpia virkkausohjeita; monia sellaisiakin, joissa on tehty reunavirkkausta suoraan kankaiseen pöytäliinaan tms, mutta tietenkin kun jotain tietyntyyppistä etsi, ei sitä millään löytynyt, joten jouduin säveltämään itse vähäsen lisää. Lisäksi halusin hapsujentapaiset myös ja lopulta päädyin niiden päihin laittamaan keltaiset nyörinpäät.

 

Voi tokkiinsa, miten muikee lopputuloksesta tuli, vaikkei se materiaalin puolesta tulevan vuodenajan kylmävarustelusarjaan kuulukaan. Oikea sisätilahuivi siitä tuli.

Sitähän voisi virkata sellaisen oikein näyttävän reunapitsin suoraan vaikka hamosen/tunikan/mekon helmaan tai hihansuihin. Pähkäilen tässä, miten sen tekeminen paksumpaan kankaaseen onnistuisi. Villalangalla ihan.

 

Ja myös sitä, kutistuuko merseroitu puuvillalanka pesussa? Onko siis nuo mun virkatut päärmeet rytyssä sitten ensipyykkäyksen jälkeen?