Joskus on ommeltava ihan todelliseen tarpeeseen.

 

Meidän perheen miehet ehtivät nimittäin jo huomautella ainakin pari vuotta (tai ehkä viisi tai melkein 10) miten ahdistavan tiukka kaulus meidän vanhassa parturiviitassa oli. Sitä paitsi viitta oli myös liian lyhyt ja muutenkin joskus häthätää tekaistu versio.

Tässä pari iltaa päämäärättömästi kangasvarastojani hiplatessa löysin yllättäen varastostani pari metriä oikeaa parturikangasta. En muuten olisi hoksannut siellä sellaista olevan, mutta olihan kankaan nurkassa olevaa tuotelappua uskominen.

 

Niinpä surautin siitä uuden parturiviitan.

 

Koska tämä viitta on puhtaanvalkoinen, voisin salaa käyttää sitä muuhunkin tarkoitukseen. Saisin aiheutettua tähän uinuvaan kylään edes jotain kuohuntaa, kun pimenevässä metsässä puun takana lymyilisi ja huhuilisi oikea kummistus – uuuuiiiiihuuu! Kauluksessa olevalla tarranauhakiinnityksellä saisin viitan yläosan suppuun pääni päälle, halkioaukosta voisin pälyillä askeleitani sammalikossa… hupsista ja kupperiskeikkaa… uuiiihuuuu… vapiskaa lähialueen kakarat; naapurin täti lähteekin tästä iltalenkille... hih!