Huomasin yhtenä rauhallisena hetkenä pyöritteleväni tuikkukynttilän tyhjää alumiinikuorta käsissäni ja miettiväni, että paljon noita taas roskiin kasaantuu tähän aikaan vuodesta. Toivottavasti edes muksuryhmien ohjaajatädit muistavat käyttää niitä askartelumateriaaliksi.  

Sitten minäkin otin sakset (huonot sakset) käteeni ja naks, naks, naks… siitähän muotoutui kukka! Vielä litistin sen.  

 

 

Mutta mitähän minä näistä alumiinikukkasista värkkäisin? Kärsin nyt ns. tyhjän pään syndroomasta. 

(kipsiteos ja maalaus tyttäreni tekemiä)

Saisi ne kuulemma sujauttaa myös metallikeräykseen, mutta se on nyt se vimonen vaihtoehto.  Hyvälle askartelumateriaalille. 

Tai noh, jos en teekään niistä mitään, niin ehkä leikkelen ne silti kukkasiksi, heitän keräykseen ja toivon, että ne saavat metallikeräyslajittelijan hymyilemään!