Olen taas ollut pureutunut paperiin.

Repinyt sivut vaatekatalogista, yhdistänyt muutaman sivun pidemmäksi, taitellut noin puolentoista sentin levyisiä suikaleita ja punonut. Tiivistänyt korin ja liimannut reunan. Liimausvaiheessa olivat verhonipsut kätevämmät kuin pyykkipojat.

Pompulanauhaa kuumaliimalla ulkoreunaan. Lopputuloksena pienehkö tummasävyinen palttinakori.

Laitoin koriin kuvaushetkeksi menneen kesän koristekurpitsasatoa.

Ja noista koristekurpitsoista haluan kertoa vielä sanasen. Pahasti myöhästyneenä ilman mitään esikasvatusta, alkukesästä, laitoin parin vanhan siemenpussin jämät isoon, monta vuotta sitten punomaani pajuruukkuun takapihalle.  Pajuruukku ei oikeastaan ole ruukku,  vaan pyöreä pajukehikko,  jonka punoin joskus, maahan tökättyjen loimipajujen varaan ja jonka pohjan ja reunat vuorasin muovipressun palalla. Kas vain, vanhat siemenet jostain kumman syystä intoutuivat kasvamaan ja kukkimaan ja loivat tuon pajukehikon historian ilahduttavimman kasvuston. Pajukehikkoa ei sen alta kovin näkynyt.

Pieniä, enemmän tai vähemmän myhkyräisiä kurpitsoita, keltaisen ja oranssin eri sävyissä ilmestyi myöhemmin vaikka kuinka monta. Kuvahan koko komeudesta oli tietty napsaistava muistoksi ja nyt kuvan myötä muisteltava hieman menneen kesän iloa tuottanutta kasvustoa. 

Tällaisena harmaana räntäpäivänä.