Olin tänään taiteilijatreffeillä itseni kanssa.

Kävin taidemuseossa katsomassa kahden keramiikkataiteilijan Merja Rankin ja Jaana Brickin näyttelyn Juurilla. Näyttelyssä pohditaan kotipaikan ja perhesiteiden merkitystä ja näyttelykokonaisuuden pääosassa ovat perhe ja lapsuuden muistot. Teokset kokoavat kuvan ihmisen identiteetin rakentumisesta, ajan kulumisesta ja muistojen hauraudesta.

Merja Ranki: Juurilla (2010)

Erityisesti minua kosketti Rankin kookas  Juurilla-installaatio (kuvassa), jossa materiaalina on isän kotitilalta kaivettu punasavi, oikeaa isänmaata. Ranki valmisti teoksen myös samaisella kotitilalla ja oli sitä varten rakentanut myös pihapiiriin uunin. Koko taideprosessi oli myös videoitu, joka näyttelyssä oli nähtävillä. Se oli verkkaisesti etenevä kooste teoksen kaikista vaiheista. Videon lopussa taiteilija luki kauniin runon isästään. Isä oli valitettavasti menehtynyt tyttären taideteoksen luomisvaiheessa.

Juurilla- installaation yhteyteen oli aseteltu myös savesta muotoiltu, kookas isän muotokuva, joka oli työstetty lähivuosina isän istuessa mallina.

Oloni oli tuon näyttelyn jälkeen kuin olisi suorittanut hengellistä voimistelua.