Se tuli Renatelta, Seebensteinista Itävallasta. Pitkäaikaiselta kirjeystävältäni, jonka luona olen vieraillut kerran. Kiitos Renate tämän vuoden ensimmäisestä joulukortista!

Tästä se siis alkaa. Nimittäin olohuoneemme seinän somistaminen joulutervehdyksillä.

Joulukortti on merkki välittämisestä, vaikka siihen olisi kirjoitettu vain hyvää, hauskaa, iloista tai rauhallista joulua sekä lähettäjän nimi. Kortteja on aina kiva saada ja lähettää.

Mutta jos joulukortti on ainoa yhdysside vuoden aikana, minusta olisi mukavaa, jos korttiin olisi kirjoitettu hieman kuulumisia. Eikö vain tunnukin hyvältä lukea muutama lause lähettäjän kuulumisista, jos hänestä ja hänen perheestään ei ole kuulunut muutoin pitkään aikaan mitään? Vaikka sananen perheen uudesta lemmikistä, kodin remontista, kesäloman tähtihetkistä… Ja lopussa voisi heittää vielä kysymyksen ”mitä kuuluu?”, mikä viestittäisi, että olisi hauska tietää vastaavasti, mitä toiselle kuuluu. Se on muistutus kortin saajan ja lähettäjän välisestä ystävyydestä, joka halutaan vähäisestä yhteydenpidosta huolimatta säilyttää.

Jos lähettäjä on uhrannut ulkoasuun ja sisältöön aikaa ja vaivaa, se tuntuu myös lahjalta. Naapurini on lähettänyt monena vuonna joulutervehdyksen, joka sisältää yhden hänen vanhoista jouluisista suosikkiresepteistään ja kertoo myös hieman reseptin taustaa. Se on ollut aina erityinen joulutervehdys, jonka sisältöä jo hieman etukäteen arvailee.

(Julkaistu myös Savon Sanomien nettisivun Jouluntekijät-palstalla.)