Kyllä minä taas niin ilahduin!

Huomasin marraskuussa meidän kansalaisopiston tarjoavan kuvakirjan tekokurssia ja ilmoittauduin. Olin jo jonkin aikaa ajatellut, että sellainen kuvakooste lähisukumme yhteisistä kesämökkimuistoista Pukkisaaressa parin viime kesän ajalta olisi onnistuessaan kiva. Onhan kuvia tullut otettua satoja monen valokuvaajan toimesta. Kuvia runsaimmista kalansaaliista, kiireettömistä purjehdus- ja ongintaretkistä, lasten puuhakkaista vesileikeistä, yhteisistä ruokailu- ja lettuhetkistä grillikatoksessa, rennoista päiväkahvihetkistä verannan portaikolla, herkästä järvimaisemasta ja vaikka minkälaisia hienoja kuvia kaikenlaisesta, nautintoa tuovasta kesämökkimeiningistä.

Kuvat ovat meillä lapsilla ja lastenlapsilla digikuvina, mutta niiden katsominen olisi vaivattomampaa kirjana, ajattelin. Ja missä noita kesämuistoja olisikaan mukavampi katsoa kuin aina vanhempien/isovanhempien luona käydessä. Niinpä ajattelin antaa sen kirjan joululahjaksi vanhemmilleni. 

Perusasiat tilausohjelman käytöstä opin jo ensimmäisenä iltana. Olisin toki voinut suunnitella sivut ja ladata kuvat sitten kotona, mutta päädyin tekemään sen ihan tilauskuntoon siellä kurssipaikalla. Tiivistä ja keskittynyttä työskentelyä kolmen kurssi-illan verran, eikä mitään jääkaappitaukoja välissä, niin kuin kotona olisi ollut houkutus tehdä. Viimeisen kurssi-illan lopuksi tunsin silti tilaavani tuotteen kuin ”sian säkissä”. En ollut missään aikaisemmin saanut tilaisuutta silmäillä tuollaista kuvakirjaa – ei edes kurssimme opettajalla ollut näytekappaletta. 

Lähetys saapui postilaatikkooni noin viikossa. Kuoren avattuani ja kuvakirjaa selatessani oli hieraistava silmiäni useampaan kertaan. Voiko olla totta, että niistä kuvista muotoutui noin hieno kirja! 

Vanhempani kiittivät ihanasta lahjasta. Ja siitä ovat kuulemma tykänneet kaikki muutkin.