Ensinnäkin tämä ei ole mikään köyhäilyn ääri-ilmiö, mutta se voi huvittaa. Ainakin maailmalta tullut palaute on ollut kivaa. Siis kirjekamuilta.

Kirjoitan paljon kirjeitä ja perinteisessä kirjeenvaihdossa kiehtoo esteettisyys; kauneus, värit, huumori, kuvauksellisuus, leikittely...

Kirjoittaminen tai printtaaminen valkoiselle paperille vain mustaa tekstiä on tylsää. Helppoa kuin mikä saada kirjeeseen persoonallisuutta ja kirjeen kirjoittamiseen vaihtelua, on kirjoittaa (esim. dvd-tussilla) lehdestä irrotetulle kauniille kuvasivulle.

Muoti-, sisustus-, ruoka- ja puutarhalehdistä löytyy upeita kuvasivuja tähän tarkoitukseen. Herkullisen värisiä, joissa on joko yksivärisiä kohtia tai hillittyjä kuvioita, mihin kirjoitus ei huku. Ja vieläpä sivun molempien puolten olisi hyvä olla sellaisia, jotta kuulumisia mahtuu enemmän. Joskus sellaisen löytääkseen saakin plärätä useamman naistenlehden läpi… Eilen löysin räiskyvänvärisen kaksipuoleisen muotisivun ja kirjoitin viimeaikaiset hupatukseni Gabrielille Prahaan.

(Yritin sumentaa tikuttamani tekstin, mutta jos nyt joku vielä viitsii vaivautua tarkentamaan, niin huomaa kyllä, ettei siinä mitään valtakunnan salaisuuksia paljasteta.)

Joskus innostun myös leikkimään saksilla ja lehtikuvilla. Esim. tässä Uuteen Seelantiin Marialle kesällä lähettämäni pikkukirje.

Liimailin ihan vain lehdistä leikattuja kesäaiheisia, omiin kuulumisiini liittyviä kuvia ja kirjoitin jokaiseen kuvaan viitaten omat kesäterveiseni. Paperin toisella puolella oli kuvia ajankohtaisista asioista kuten mansikoista, letuista ja vastavalitusta naispääministeristämme ja muutama lause niihin. Kuvitelkaa nyt, että nainen maapallon toisella puolella värjöttelee vuoden kylmintä aikaa ja sitten posti kiikuttaa kirjeen, jossa hehkutetaan vuosisadan hellettä. Asetelma oli tuollainen viime kesänä, mutta näin vuodenvaihteessa se kääntyi päälaelleen. Vai mitä sanotte tästä hänen joulukortistaan?