Ei, en minä ole käynyt shoppailemassa. Otsikko kai viittaisi sellaiseen. Että shoppailupäivän lopuksi en edes muistaisi mitä olen ostanut ja sitten kotona ihmettelisin, miten tällaistakin putkahtaa esiin täältä muovikassin pohjalta. Ei, en ollenkaan. Minähän yritän elää ”Älä osta mitään muuta kuin ruokaa ja vähän jotain muuta hyvin välttämätöntä” –elämää.

Vaan otsikko viittaa uuden vuosikalenterini vastavalmistuneisiin irtokansiin. Sulatin ne muovikassista! Sulattaa on tässä tapauksessa sopivampi sana kuin ommella, sillä vanhalla silitysraudalla silitin kolme muovikassikerrosta yhteen leivinpapereiden välissä ja ne sulivat yhteen. Pinnasta tuli kuin kuningatarliskon nahkaa.  Hauskannäköistä ja erilaista.

Tässä sulatusoperaatiossa sain konsulttiapua abityöltä, joka oli aiemmin tehnyt muovitilkkukassin poikakaverilleen. ”Laitetaanks sinne niinku joku kangas kans niitten muovien väliin? No, ei!........... ”Kui monta kerrosta siihen niinku pitäis sitä muovia laittaa?” Ainaki kolome! ……………”Silititsää kaikki kolome kerrosta yhellä kertaa?” No, silitin! ……………”Kupruiliks sullaki se näin?” Joo!............. ”EI TÄSTÄ TUU MITTÄÄ, TUU KATTOO ONKS TÄÄ HYVÄ NÄIN?” On, on, iha hyvä!

Siis joka vuosi noin kymmenen vuoden ajan olen ottanut Savon Sanomien kestotilaajalahjakalenterin käyttööni. Poistan siitä kaikki kuponkietusivut ja muut ylimääräiset mainossivut, vahvistan kannet pahvilla, ja ompelen omannäköiset irtokannet. On aurinkovärjättyä, karkkipapereista tehtyä, marmoroidusta kankaasta, paljetteja , pitsejä, crazytilkkuilua.

Kaikenlaista. Enemmän tai vähemmän kestävää. Saa nähdä kestääkö liskonnahka koko vuoden käytön… mutta voinhan sitten siirtyä käyttämään jotakin noista entisistä vielä tallessa olevista.

Tässä vielä kuva yhden sisäpuolelta...