Olen virkannut viime aikoina paljon. Yhdestä ja samasta langasta. Ohuesta puuvillalangasta, joka löytyi vanhasta Palahallin mustavalkoisesta muovipussista, jonka äitini tuikkasi mukaani jokin aika sitten. Lanka on ainakin parikymmentä vuotta vanhaa ja lieneekö tuollaista Palahalli-kangaskauppaketjua enää olemassakaan.

Eilen sain virkattua loppuun ja värjättyä keittiön kulmahyllyn reunapitsit. Niistä tuli mielestäni somat. Dylonin Olden Gold -napilla onnistuin taikomaan niihin saman sävyn kuin keittiön lakkapintainen pöytäryhmä on. (Samaa väriä olin käyttänyt myös näihin lankapipareihin, mutta tummempana.)

Lisäksi langasta on myös syntynyt tähän mennessä jo parikymmentä hexagon-tilkkua, joiden käyttötarkoitusta vielä ihmettelen: mitä tulen niistä lopulta tekemään? Ehkä kokoan kesäkassin. Tai sitten jotain ihan muuta. Osan hexagoneista vielä eilen värjäsin.

Tätä vanhaa perintöpuuvillalankaa on vielä yli kaksi kerää jäljellä, joten virkkaamista vielä riittää. Niinpä seuraavaksi aloitin virkkaamaan helmapitsiä Stitch´n Bitchin Koukussa-kirjan ohjeella. Tarkoitus on virkata oikein leveä pitsi hameeseen, jonka yläosa tulisi kankaasta. Nyt siis minulla on oikein selvä visiokin päässä lopputuloksesta.

Tämä ohut tiivis lanka pitää hyvin muotonsa ja siitä erottuu virkkauspinnan rakenne hyvin. Se on kivaa vaihtelua villasta virkkaamiseen. Pientä virkkaustyötä on myös kätevä pitää mukana matkakäsveskassa toimettomien hetkien toivossa.