Äskettäin tehty kiva kirppislöytö. Yli 5 m pitkä, virkattu reunapitsi. 2,5 euroa.

Mielikuvitus herää. Kukahan tämän reunapitsin on virkannut? Onkohan se…

Yksin asuva lähiömummo, joka istuu päivät pitkät ikkunan edessä edesmenneen miehensä nikkaroimassa tuolissa. Seuraa naapureiden tulemisia ja menemisiä pihalla. Ja samalla virkkaa. On antanut miniälleen yhden lukemattomista pitkistä pitseistään. Väri ei kuitenkaan sovellu miniän valkoiseen kotiin, joten miniä laittaa reunapitsin myyntiin kirppikselle.

Sairaanhoitaja, jolla on tapana kuluttaa rauhallisia yövuorotunteja virkaten. Virkattuja pitsejä on kertynyt iso pussillinen. Valkoisia. Keltaisia. Punaisia. Vihreitä. Oransseja. Tästä reunapitsistä hän halusi luopua, koska siihen liittyy niin monta yövuoron aikaista ikävää tapahtumaa.

Kymmeniä pipoja kavereilleen virkannut näppylänaamainen poika, joka yhtenä päivänä selaa ensimmäistä kertaa käsityölehteä ja oivaltaa, että virkaten voi tehdä muutakin kuin pipoja. Päättää ottaa selvää mitä kaikki p:t ja pp:t virkkausohjeissa tarkoittavat ja alkaa virkata vetolaatikon perukoilta löytyneestä vanhasta puuvillalankakerästä reunapitsiä.  Poika virkkaa aina niin kauan kuin lankaa riittää. Tämä kirppispöytään ajautunut reunapitsi on se, jonka aikana idolsia ei voittanut söpö Anna vaan metallinen Ari.

Risto Räppääjä- leffaan avustajaksi päässyt nainen, joka virkkaa tuntikausia odotellessaan omaa roolisuoritustaan nurmikon poikki kävelevänä naapurinrouvana. Keltaisen värin virkkaustyöhönsä hän valitsi siinä toivossa, että se voitaisiin ujuttaa seuraavan räppääjä-elokuvan lavasteisiin. Vaikka keittiöön hyllynreunapitisiksi. Sitä siitä ei koskaan kuitenkaan tullut ja pitsi päätyi lopulta myyntiin kirppispöydälle.

---------

Olkoon tuon tavaran tarina mikä tahansa, minun käyttöni luo sille vielä jatkotarinan. En vain tiedä vielä millaisen.