Pyllyn alunen kahdesta vanhasta kaulaliinasta ja kulahtaneesta lapasparista.

Nämä kaksi vanhaa, kudontakurssilla kutomaani kaulaliinaa olivat jääneet lähes käyttämättömiksi liian lyhyen pituuden takia. Mietin aluksi raaskinko heittää ne pesukoneeseen huopumaan, mutta toisaalta - parempi löytää niille joku uusi ulottuvuus kuin lojua ikuisesti käyttämättömänä. Sellaista lämmintä istuinalustaa niistä voisin ehkä hahmotella, sillä kierrätysmatskuista olin päättänyt sellaisen valmistaa.

Pesukoneessa 60 asteessa ne huopuivat hyvin. Kuivumisen jälkeen lyhensin tummemman vastaamaan vaaleamman pituutta, mutta samalla ihanat, kökkeröiset hapsut säilyttäen. Sitten ompelin käsin vielä huivit yhteen. Ja sen jälkeen olikin aika suunnitella joku kuvio.

Pimeän iltalenkin aikana sitten syttyi oivallus, että minulla on yksi lapaspari, jotka ovat kyllä maailman lämpimimmät vanttuut hiihtolenkeillä (ja äitini neulomat), mutta valitettavasti tänä talvena vedelleet viimeisiään peukalon kohdalta.  Kotiin päästyäni leikkasin ronskisti lapasten kämmenpuolet pois ja sitten koko homma karkasikin ihan lapasesta!