Joskus jotain kivaa tapahtuu aivan sen kummempia suunnittelematta. Sitä vain ajautuu tilanteeseen. Maanantai-iltaisin minun pitäisi olla hikijumpassa ja venyttelytunnilla, mutta löydän itseni nykyisin lähes joka maanantai-ilta tuunaustalkoista. Ensimmäisellä kerralla menin uteliaisuudesta, toisella kerralla huomasin innostuvani, kolmannella kerralla aloin ihmetellä sitä positiivista, valtavaa täti- ja mummoenergiaa, joka siellä vallitsee… Ja eilen huomasin, että nämä tädit jo kutsuvat minua Mestarikseen.

Myönnän kyllä olevani vähän syyllinen noihin tuunaustalkoisiin. Idea on naapurin Marjatan. Mutta minut tuntien, hän pyysi tekemään ennakkojutun lehteen tällaisen uuden ”kerhon” alkamisesta seurakunnan lähetyskirpparilla.

Kirjoitin:

Tavoitteena on alkaa kokoontua joka maanantai-ilta tuunaustalkoisiin. Käytettyjä tekstiilejä voi muodistaa uuteen uskoon, leikata kappaleiksi ompelutöihin, suikaloida uusiomateriaaliksi virkkaukseen tai neulontaan, tarttua saksiin aristelematta ja muotoilla. Ehkä jonkun vaatteen kohdalla on tarve vain pidentää olemassa olevaa tai uudistaa pääntie.

Niinpä kirppishyllylle jämähtänyt tavara löytää vähitellen uuden elämän uudessa persoonallisessa muodossa ja käyttötarkoituksessa. Aina siitä jotakin tulee. Vaikkei ehkä sitä, mitä alkumetreillä olit ajatellut. Kun saksit vanhaa tavaraa, sinulla on vara epäonnistuakin. Ehkä opit myös samalla jonkin uuden kirjontapiston tai virkkausmallin. Tuunaamisesta ja vanhan tavaran hyödyntämisestä saa kaupan päälle hyvän mielen.

Nyt minua on alkanut harmittaa, kun tuunaustalkoiden loppuhuipennus, tuunattujen vaatteiden näytös ja myynti yhteisvastuukeräyksen hyväksi vapun alla jäävät minulta kokematta.  Olen silloin toisessa maassa. Siihen asti pyrin viihdyttämään itseäni näiden kaikkien täti- ja mummoihmisten tekemiseen liittyvästä innostuksesta, jännityksestä, hytinästä ja persoonallisesta kädenjäljestä, jotka he jättävät tuunaamiinsa tekstiileihin.  

Joihinkin tavaroihin jätän peukalonjälkeni minäkin.  Tässä esim. yksi lojunut, jonkun hylkäämä virkkaustyö, joka löysi paikkansa farkkuliivihameen sivusauman kohdalta. Vähän polvekenauhaa lisäksi. Nyt kuvio tekee massatuotteesta hieman persoonallisemman uudelle omistajalleen.