Tämän kermanvärisen hameen loppusilityksen aikana hetken kävi mielessä, että elämä on elämisen arvoista, kun osaa luoda melkein tyhjästä jotakin näin sievää. Myös ajaton se on.

Hameella on oma sielunsa ja luonteensa. Se tuo mieleen aurinkoiset kesäpäivät, iloisen puheensorinan, perhejuhlat ja parhaimpiinsa pukeutuneet sukulaiset. Sellaisessa tilanteessa tulen hametta varmaan käyttämään ensimmäisen kerran. Onhan meidän perheessämme alkukesästä ylioppilasjuhlat.

Nykyisin kehräämöt suoltavat ulos sisuksistaan valtavasti erilaisia lankoja, mutta minulle tähän helmapitsiin paras valinta oli vanha puuvillalanka. Nimittäin ennen joulua äitini jakeli meille kahdelle tyttärelle vanhoja lankapussejaan, jotka sisälsivät jo kauan unohduksissa olleita keriä ja epämääräisiä lankanyssäköitä. Idean hameen helmapitsiin lähti juuri tuollaisesta langasta, jota oli monta kerää. Stitch´n Bitch virkkaajan käsikirjasta löytämääni ohjetta kehittelin mallitilkun jälkeen omanlaisekseni.