Kirpparilla en voi vastustaa valkoisia puuvillavaatteita, sillä uteliaisuuteni herää millaisia niistä saakaan upottamalla väriliemeen. Minun silmissäni ne vilisevät jo vaikka minkä värisinä, eivätkä ollenkaan valkoisina. Värjäämällä niistä saa henkilökohtaisempia. Ehkä myös ainutlaatuisempia, jos haluaa käyttää sellaista värjäystekniikkaa, jolla voi saada aikaan esim. kuvion. Yksi solmukohtakin voi saada aikaan jo kivan yksityiskohdan.

Lisäksi värjäyshommissa ei tarvitse olla taitajamestari voidakseen kokea onnistumisen riemua.  Äskettäisellä värjäyskerralla sain aikaan kirsikanpunaista.

Liottelin samassa punaliemessä neulepuseron, neulemikrot ja ribbihihakkeet. Jälkiliemeen tungin vielä pienen, vanhan tilkkupeiton, joka lienee ollut ensimmäinen ompelemani suurempi tilkkutyö.

Neulepuseroon onnistuin saamaan tasaisen värin. Sen takakappaleeseen ompelin vielä virkatun liinan, joka oli jo jonkin aikaa etsinyt omaa paikkaansa. Sen väri sattui myös mukavan hienostuneesti erottumaan puseron väristä.

Ribbimikrot eivät tule muuhun käyttöön kuin mökin maisemissa hengailuun ja kalojen narraamiseen. Sellaiseen käyttöön, ettei voi olettaa kenenkään vieraan vahingossakaan näkevän. Sen verran hassut ne ovat. Tehdä hurautin ne tämän neulemekon hihoihin käyttämistäni kalsareiden ylijäämästä eli housuosasta. Leikkasin sepaluksen pois, saumasin ja alensin vyötärökorkeutta. Lahkeensuut huolittelin pitsikuminauhalla. Jotain häikkää värin tasaisuudessa nyt on, mutta so what!

Ja mitä tilkkupeiton värjäykseen tulee, niin se oli jälkiliemessä itsekseen pitkään, ilman että kävin silloin tällöin liikuttelemassa sitä. Väristä tuli mukavan kirjava. Kuivuttuaan peiton tie kulki takkahuoneemme punaiselle sohvalle somistamaan sen istuinosaa.