Hyvä, että on sateinen päivä. Marjojen kanssa touhuilu alkoikin mennä jo yli käsityskykyni (piti käydä ostamassa siinä huumassa kolmas pakastinkin). Olen siis tänään ansaitusti laiskotellut virkkuukoukun kanssa. Etuverannalla tasaista sateenropinaa kuunnellen.

Tänä sateisena päivänä olen päättänyt, että tarvitsen näitä virkkaamalla päällystettyjä puuhenkareita ainakin 20! (Paitsi että kukaan täysjärkinen ei tarvitse 20 pitsihenkaria.) Mutta niiden virkkaaminen on niin koukuttavaa, että kun yhden on saanut valmiiksi, huomaa jo olevansa virkkaamassa seuraavaa.

Nimitän näitä prinsessahenkareiksi.

Vanhat puuhenkarit, tervetuloa uudistumaan! (Vaikka olen minä uudistanut niitä aiemminkin näin ja näin.)