Tämä tunika laittoi aluksi haukotuttamaan. Paikallaan hiljaa istuessa väsyttämään. Kankaan musta-valko-raidat sulautuivat yhteen yhdeksi masentavaksi, harmaaksi mössöksi.

Ajattelin, että ilman pientä väri-iloittelua sitä ei pidä mirkkukaan, joten siihen oli tultava muutos. Aplikoimalla jotakin. Vaikka hassuja lintutilkkuja. Vaikka helmaan.

Mutta vain etukappaleen puolelle.

Nyt voi palaveerissa istuessa ja haukotellessa yrittää piristyä katselemalla helmaa. Ja viihdyttää itseään ajankulukseen vaikka laskemalla kuinka monta eri väriä kussakin lintukuvassa on.

Tunikan kaulus on aseteltava, ehkä näyttäväkin, mutta se on idiottihelppo valmistaa.

Jatkuu pääntieltä suoraan ylöspäin ilman saumaa. Katso vaikka.