Koska täsmällisyys ja tarkkuus ovat aina hyvästä, laitoin ylös ajankohdan, jolloin kuulin radiosta erään mielenkiintoisen haastattelun. Se oli 16.12.2011 noin klo 10, kun kivetyin suolapatsaaksi kesken työllisen toimistoaherruksen.  Radiosta kuului haastattelu koskien 2000-luvun ajankäyttötutkimusta. Jähmetyin kuuntelemaan, mainitaanko siinä mitään käsitöihin käytettävästä ajasta.

Onneksi haastattelu ei kestänyt kauan, sillä hengittämättä hiljaa oleminen ei ole parhaimpia puoliani. Toivomani tieto tuli kohta. Ei paljon, mutta kuitenkin. 

Tutkija Riitta Hanifi Tilastokeskuksesta kertoi mm. sellaisen tutkimustuloksen, että käsitöitä eniten tekevät  65 vuotta täyttäneet naiset. Mutta myös heillä käsitöihin käytetyn ajan todettiin edellisiin tutkimuksiin verrattuna vähentyneen. Eli vaikka nykyisen käsityöbuumin vallitessa voisi olettaa, että käsitöitä tehdään yhä enemmän, niin ajankäyttötutkimusten mukaan näin ei ole kuitenkaan käynyt.

Lisätietoja Ajankäytön muutokset 2000-luvulla, Riitta Hanifi 15.12.2011.

No, minä olen viime aikoina yrittänyt kovasti parantaa noita tilastoja oman ikäluokkani osalta, sillä olen viettänyt jonkun tunnin paitsi puikkoja kilisytellen niin myös trikookankaita pilkkoen ja saumurillani kaasutellen. Valitettavasti vain en kuulu tällä hetkellä mihinkään ajankäytön tutkimusotokseen.

Sain aikaiseksi jotakin helppoa ja kevyttä, tarpeellista kotivaatetta ohuista, laskeutuvista trikookankaista. En vain tiedä vielä, ovatko nämä yömekkoja, kesämekkoja, kotimekkoja vai vain mekkoja.

Tämän a-linjaisen tunikan kaavalla ne joka tapauksessa surautin.

 

Pahus, mutta kuvasta ei taida erottaa, että valkoisessa, epätasaisessa helmassa on kiva, leveä poimutelma.