Kuopion tori näyttää nykyisin alakuloiselta toriremontin takia, mutta viime lauantaina väriä ja eloa torin päätyyn toi hauskannäköinen iso rekka, Marttojen Tumppurekka  Kipitimme vikkelästi kolmen naisen voimin sinne sisälle. En ollut aiemmin käynytkään. En sukka- enkä tilkkupeittorekoissa.

Siellä sisällä neulottiin, pujoteltiin, luettiin, ostettiin, kyseltiin, opastettiin, naurahdeltiin, aivasteltiin, ihasteltiin. Välillä tungokseen asti.

En pitänyt kiirettä minäkään.

Lopussa ajauduin lukemaan maailmaennätyspeiton lehtileikkeistä koottua isoa kansiota. Sitten Juju-kerhon kirjoja. Muitakin selaajia vilisi tuossa pitkän pöydän päädyssä. Yht´äkkiä joku rouva tupsahti nököttämään määrätietoisesti vastapäätä minua ja seuraamaan tarkkaavaisesti jokaista sivun kääntöäni. Silmiini katsoa tapittaen hän kertoi, että joku oli äsken napannut juuri tuon kirjan kesken hänen lukemisensa. Pääni ei toiminut sillä hetkellä ollenkaan, mutta jotenkin kirja alkoi käsissäni poltella ja sivut siirtyä kuin pikakelauksella. Ups, minäkö se olin? Mutta en kysynyt, annoin vain hymyn tulla. Kunnes sillä samalla sekunnilla tajusin, että joku voi lukea (ja vielä seisaallaan)  kahta kirjaa yhtä aikaa niin, että kädessä olevaan kirjaan kohdistaa katseensa ja toista pöydälle avattua kirjaa lukee terävällä leuallaan. Kirosin ajatuksissa tollouttani. Päätin rimpuilla rouvan katseesta pois. Myös jaloissa alkoi yht´äkkiä tuntua joka ovenavauksen yhteydessä tupsahtanut kylmäaalto yhä kylmemmältä. Luovutin kirjan pikakelauksen jälkeen rouvalle ystävällisesti ja päätin siirtyä törmäilemään hetkeksi vielä värikkäiden lankakorien ja ihastuttavien kirjoneuletumppujen äärelle.  

Pidättäydyin tarkoituksella ostamasta mitään.

Käynnistä jäi kaikesta huolimatta kiva mieli.