Vanhat kirjontalangat ovat ihania. Puuvillaa ja pellavaa. Kauniita värejä. Terapiaa silmäparin jokaiselle valoherkälle solulle.
 
Ostin pienen pussillisen niitä matkamuistoksi viime kesänä Rauman Pitsiviikon pihakirppiksestä.
 
Oletin pääseväni käyttämään niitä nyt, mutta kiinnostusta riitti tasan niin kauan kuin olin pistellyt ensimmäiset pujottelupistot kankaaseen.  Valkoiseen vohvelikankaaseen ne upposivat näkymättömiin. Kaksinkertaisella langalla kuviosta ei tullut tasaista.
 
Niinpä siirryin suosiolla pariin jämälankaan.


 
 
Avainnauha kakkosen tein. Heitän sen kohta lentopostilla erään itäeurooppalaisen tädin kaulaan…

 
Avainnauha ykkönen omassa käytössäni (kuva täällä) on ollut paras avainnauhani ikinä.