Jouduin yhtenä päivänä raahaamaan lähes kaikki käsityöaiheiset kirjani toisesta huoneesta toiseen. Ja heräsin sellaiseen oivallukseen, että miksi omistan ison kasan virkkauskirjoja, ompelukirjoja, neulekirjoja, pajunpunontakirjoja, askartelukirjoja… ja vaikka mitä käsityökirjoja, jos minä niin harvoin niiden ohjeista mitään teen.
 
Sen vuoksi päätin, että tähän on yksinkertaisesti tultava muutos. Niiden ohjeita on alettava hyödyntää. Onhan kirjan ohjeen mukaisesti valmistettu tuote eräänlainen portti kirjan sisältöön.
 
Yksi käsityö suoraan ohjeesta näin alkuun riittää. Sen jälkeen on pakko päästä taas luovimaan ja ohjeista vapaaksi. Kirjoja selaamaan vain inspiraation löytämiseksi tai ideoinnin pohjaksi.
 
Siispä pari päivää virkkasin sitkeästi ja sain aikaan tähtiliinan.

 

Yritin kiltisti noudattaa jokaista p-, ppp-, ks- ja kjs- ja mitä kaikkia näitä salasanoja virkkausohjeessa onkaan ja ymmärtää sitä loppumattomalta tuntuvaa, hirveää merkkijonoa viimeiseen pisteeseen saakka. 

 
Kirja on melkein 50 vuotta vanha. Minusta tuntuu, että vuonna 1964 ihmiset taisivat ajatella paljon monimutkaisemmin, sillä niin paljon vaikeammalta ohje tuntui nykyohjeisiin verrattuna. Eikä ohjeessa ollut mitään piirrosta, jonka lukeminen on mielestäni helpompaa. Sitkeys kuitenkin palkittiin.
 
Pitsiliina on kaunis asia. Käsintehdyillä pitseillä on aina luotu ja luodaan edelleen kauneutta koteihin. Elettiin sitten 60- lukua tai vuotta 2012.