Auringonsäteet ja hyvä jääkeli houkuttelevat nyt pistelemään järvelle. Hiihtäen. Edessä avautuu valtavan kaunis valkoinen maisema. Kullanruskea kaislikko hohtaa rantaviivalla.

 
Perinteistä napakelkkaa ei meidän kylällä ole, mutta äskettäin kaksi samanlaista paperikuvaa jäällä olevasta napakelkasta sattuivat jostakin puikahtamaan sopivasti esille, kun ajattelin kokeilla johonkin vahvempaan kuvasivuun tms. kirjontalangalla käsin tikkaamista.
 
Kuvat ovat noin 10 vuoden takaa ja ne ovat tähän asti jääneet aina huomiotta, koska niistä ei kuvan harmauden takia välittynyt sitä riemua ja hauskuutta, jota muistan meidän pitäneen napakelkan kanssa.  Napakelkka oli järven jäällä Metsäkartanon rannalla Rautavaaralla.
 
Ei kuvista lopulta mitään ihmeellisiä tullut. Sellaista yksinkertaista pistelyä.

 
Tein ne kuitenkin taitekorteiksi asti. Joten voin  kirjoittaa niihin pienen kirjeen ja lähettää ne vaikka maailman toiselle äärilaidalle, jossa lumi ja pakkanen ovat jotain ihmeellistä, ja napakelkka omituisen kansan omituinen talviharrastus.