Kirjan ympärille oli kietaistu herkkä pitsinauha, joka oli sidottu kirjan päälle sievästi rusetille.
Eikä siinä kaikki. Rusettiin oli solmittu myös tarvikkeet persoonallisen sormuksen tekemiseen; yksi sormuspohja ja kaksi nappia.
Voin hyvin kuvitella kuinka harkiten ja pitkään puntaroiden ja mielin määrin nappipurkkiaan seuloen hän oli valinnut ne juuri minulle. Purkista valikoitui kaksi ruskeaa keraamisennäköistä nappia ... toinen niistä litteä ja toinen helmenmuotoinen. Molemmat samaa ruskeansävyä.
Niinpä niistä sitten näin kauniin ja omaperäisen sormuksen liimailin. Superliimaa käyttäen.
Innostun aina käsintehdyistä koruista.
Kommentit