Kun viime viikolla lähes kaiken valveillaoloajan (ja varmaan osan nukkuessaankin) käytti lähestyvien lakkiaisjuhlien suunnitteluun ja valmisteluun, on nyt juhlahumun jälkeen ollut onnellisen tyhjä olo. Ei ole oikein osannut tarttua mihinkään, mutta jotenkin nämä pari päivää ovat kuluneet:

* olen lukenut kirjasta luvun 32 ja taistellut lettuliiterissä istuessani kaikkia niitä sataatuhatta itikkaa vastaan, jotka ovat yhtä aikaa olleet sodassa minua poloista vastaan.

* olen antanut pyykinpesukoneen nuolla perintöliinat puhtaiksi. Kuivattanut tuulessa. Silittänyt. Ja viikannut somasti kaappiin odottamaan.

* olen lukenut luvun 33 ja istunut tunnin tai kaksi suorassa auringonpaahteessa ilman mitään suojakertoimia, mistä minua poloista kovasti ripitettiin.

* olen kiikuttanut ruusuvaaseja yökylään viileään varastoon. Viiltänyt uutta imupintaa. Vaihtanut vettä. Istunut naama kiinni ruusujen kauneutta tutkien. Kauniita. Ne ovat kauniita.

* olen lukenut luvun 34 ja puputtanut kyllästymiseen asti juhlaylijäämiä. Ruokamyrkytysoireita ei onneksi ilmennyt.

* olen palauttanut naapurilleni kahvikupit lautasineen. Yhtään en onnistunut kolhimaan, vaikka kova kolina kävi koko juhlapäivän ajan.

* olen lukenut luvun 35 ja torkahdellut ja lukenut samat sivut uusiksi.

* olen pessyt puhtaaksi kuoharipikarit, juomalasit, salaattilautaset… ja asetellut ne alkuperäisiin laatikoihinsa ja työntänyt ne kyökin yläkaappeihin pölyttymään. Haloo naapurit! Ne annetaan ilomielin lainaksi iloisiin perhejuhliin!

* olen lukenut luvun 36 ja todennut, että se on loppu nyt. Ja se oli surullinen loppu. Siis kirjassa.

* olen selannut juhlassa otetut satatuhatta kuvaa yhteen menoon about kolme kertaa, koska tietsikkamme on tsipannut kaikki ne muut 10 kertaa, jolloin olen yrittänyt. Epäilen, että se on mustasukkainen. Se on mustasukkainen tytöstämme, eikä halua jakaa tytön kuvia kenenkään muun kanssa. Typerä kone! Tytöllä on jo poikaystävä! (Jospa se ymmärtää lukea tämän kirjoituksen ja tulee järkiinsä. Siis se kone!)

* olen ajatellut aloittaa uuden luvun… elämässäni. Meillä ei ole enää kastejuhlia, rippijuhlia, eikä ylioppilasjuhlia. Mitä juhlia me nyt alamme viettää? Yhdet pikkukihlajaiset on jo pidetty. Lisää kihlajaisia? Häitä? Jään odottelemaan…

Ja lopuksi pari kivaa kuvaa, vaikka niitä olisi sata muutakin yhtä kivaa...

Siitä, kun tyttö todistuksen, lakin ja stipendin sai!

Ja siitä, kun tyttö kaappasi isukin äidin, Vieno-mummon, kainaloonsa.