Kun viime syksynä kävin Kuopion Taiteiden juhla –tapahtumassa  kuuntelemassa kaupunginteatterin suurella näyttämöllä otoksia tämän kauden suurmusikaalista Katrina, päätin, että tuo suurteos vahvasta ja omanarvontunteisesta naisesta on nähtävä tällä kaudella vielä kokonaan.  Tapahtumassa niin teatterin oma dramaturgi kuin ohjaaja ynnä muut teatterin omat tekijät olivat kertomassa tällaisen suurteoksen eri vaiheista. Ihan siitä lähtien kun dramaturgi Marita Jama oli alkanut työstää ko. Sally Salmisen kirjan näyttämöteokseksi.
 
Ja eilen illalla oli se ilta, jolloin pääsin kokemaan tämän vahvan naisen kasvutarinan kokonaan.
 
Se oli myös kuin jatkoa äskettäin Vaatteet waroja myöten- näyttelyvisiitilleni, sillä Katrinan tarina sijoittuu 1800-1900-luvuun vaihteeseen. Tosin ei pohjoissavolaisessa talonpoikaismiljöössä vaan ahvenanmaalaisessa rannikkomaisemassa. Puvustus painottui sarkaan ja verkaan ja kaikkeen sellaiseen ja silmiä hivelevän kaunistahan näyttämöpuvustus valaistuksen ja lavastuksen lomassa huippuammattilaisten tekemänä aina on.
 
En oikein löydä sanoja kuvailemaan miten koin esityksen. Ehkä parhaiten sitä kuvaavat ne kaksi nenäliinaa, joilla yritin sipaista muiden huomaamatta aina kyynelvirtaa, joka poskiani myöten monessa kohtaa virtasivat…