Eilen iltapäivällä ikkunasta hetken tämän kevään lämpimintä auringonpaistetta katsoessa tuli sellainen tunne, että jotain muuta kuin pölyistä matonkudontaa olisi ehkä aiheellista tänään tehdä. Pääni ehdotti ulos pihalle puikahtamista. Vaikka katselemaan miltä kaikki lumen sulamisen jäljiltä näyttää. Vaan toisin kävi.  Katseeni ajautui jossakin vaiheessa ompelupöydällä lojuneeseen kirppisliinaan ja se oli sitten menoa. Ei aurinkoon menoa. Vaan menoa ompelun ihmeelliseen maailmaan.


 
 
Kirppisliina oli jonkun virkkaama, yksinkertainen, suorakaiteen muotoinen liina. Kivasti appelsiinin värinen. Kahtia taitettuna siitä syntyisi oikein sopivankokoinen kesäkassi, tuumailin sinä hetkenä, kun sonkajärveläisellä kirppiksellä liinaan tartuin.  Sangoiksi puolipyöreät bambusangat. Kyllä, sellainen. Appelsiinikassi.


 
 
Kuviolliseen vuoriin ompelin molemmille sivuille kolme erikokoista taskua pikkutavaroille. Koska vuorin nurja puoli oli valkoinen ja olisi pilkottanut ikävästi virkkaustyön pylväsruutujen välistä, laitoin niiden väliin vielä oranssin kankaan.

 
Ehkä nuo punaiset pompulat kassin pohjassa tulevat joskus aiheuttamaan ongelmia katu-uskottavuudessa, eikä minua oteta vakavasti, mutta olkoon. Jotain kokeilevaa halusin ja ne olivat itsevirkatut Marge Simpsonin helmet, jotka kassin pohjassa heräsivät eloon.
 
Olen tehnyt aiemmin kassin farkuista.
Pyyheliinasta.
Hameesta.
Ja myös nyt oli lopputuloksena oikea tekstiilikierrättäjän kassi!

 

Niin ja sinne aurinkoon en ehtinyt. Kävin juoksemassa vitosen kassin valmistuttua. Hätäisesti vesisateessa!