Pyörällä pääsee kylille. Ja varsinkin nyt, kun ränttäsin rautalangalla koriin kauan kaipaamani kukkakoristeen.

 
Tämä on hassu todiste siitä, että jonkun mielikuvituksellisen hankinnan takia on syytä koluta kirppari jos toinenkin, eikä pidä luovuttaa, vaikka edessä on vain sikahintaan myynnissä olevia tai muuten ideaan sopimattomia juttuja.  Siis hölmöä kyllä, tässä on vain kysymys erilaisten silkkikukkien hankinnasta, mutta kuitenkin.

Ajatus kukkakoristeesta pyörän etukorissa pyöri päässäni jo viime kesästä lähtien. Myös paukkupakkasten aikaan kirppareita kauhoessani asia oli mielessä, jospa sopivanlaatuisia silkkikukkia sellaisen askartelemiseen sattuisi kohdalle. Sitten vihdoinkin eräänä aurinkoisena päivänä kipaistessani nopeasti sonkajärveläisellä kirpparilla yht´äkkiä levitin käteni ja kiljahdin riemusta ”ee oo todellista, tässä se ny on!” Kassalla lymyilevä rouva hymyili.


Olin valmis maksamaan siitä mitä vain ja kelle vain. Mutta kirpparirouva oli vailla vain muutamaa euroa, vaikka hän oli jo minun puolestani törsännyt sommittelutyöhön omaa aikaansa ja käyttänyt ainakin tusinan verran liimapatruunoita siihen. Alkuperäinen idea ei ollut kuulemma myydä sitä pyöräkoristeena, vaan ovikoristeena tai jotain. Mutta minun silmissäni se alkoi kaunistaa pyöräkoria heti. Ja samalla hetkellä tämän kesän pyöräilykilometrit alkoivat kohota pilviin!