Kuopion kaupunginteatteri järjesti Taiteiden juhlaa-iltana elokuussa teatterikirppiksen, jossa oli aikamoiset hulinatunnit meneillään jo heti iltapäivästä. Paljon oli tarjolla puvustamosta pois rankattuja vaatteita ja asusteita, mutta vain yksi kolahti minuun välittömästi; vanha, hihaton puuvillamekko. Samantyyppistä kangaslaatua psykedeelisellä kuviolla kuin äitini vanha 60-luvun lopun hame, joka on ollut käytössäni 80-luvulta lähtien. (Joskus tosin en ole mahtunut siihen, hymph.)

Suunnitellessani teatterimekon muodistamista tuumailin: korjaisinko sitä vain herkän varovasti? Vai muuttaisinko ihan radikaalisti? Vai käyttäisinkö materiaalin ihan eri tuotteeksi asti? Päädyin sitten lopulta ensimmäiseen; - lyhensin mekon pois tätipituudesta, ompelin takamuotolaskokset, laitoin uudet napit ja korvasin epäsiistin etutikkauksen uudella. Viimeisenä vielä surautin kapean vyön helmaylijäämästä, koska sopiva muovisolki sattui löytymään jostakin.

Kuvittele tämä mekko yhdistettynä mustaan, pitkähihaiseen ribbipooloon ja mustiin sukkiksiin ja kenkiin. A´vot! (Noh, se on kyllä klisee yhdistelmä, mutta toimii aina!)