Esittelen tätä hämmentynyt ilme kasvoillani. Ei tämä tällainen kukkapurkki voi olla minun käsistäni ja päästäni peräisin. Ihan outo juttu. Olen tehnyt sen vain ja ainoastaan pihanvartijan tinkimättömästä  tahdosta. Tarvitsi käteensä kannateltavakseen jotain. Vaikka ison kahvallisen jogurttipurkin, mutta vaati minua virkkaamaan siihen suojuksen.


Olen tyrmistynyt lopputuloksesta, enkä vielä tiedä mitä siitä kirjoittaisin. Ehkä sana – kammottava – on tässä ihan sopiva. Tai – mauton.  Kyllä vain, m-a-u-t-o-n   se on!

Joka tapauksessa näiden neulatyynyjen langanloput ja jotain ikivanhaa mattolankaa sain siihen törsättyä ja pois käsistä.

Purkista ponnistaa nyt pari kesäkrassin alkua, jotka toivottavasti kasvavat vähitellen niin pitkiksi, että voin kieputtaa sitä pihanvartijan kaulaan kuristusotteeksi, kun tuollaisia minulle ehdottelee.  Pihanvartijan kesälook on myös niin kammottava, siis mauton, että kuljen silmät kiinni halkoja hakiessani tai istutuspöytäni ääressä puuhaillessani.