No jaa. Hieman nolostuttaa tuo otsikko, mutten nyt vaatimattomampaa keksi.

Taiteessa tehdään aina jotakin omaa ja sen tekemisen yhteydessä käydään läpi prosessi. Sillä perusteella tuota kait voisi kutsua taiteeksi. Tämä prosessi oli pitkä ja vaikutti hölmöltä ennen kuin löytyi edes jonkinlainen ratkaisu.

Tekeleelläni on myös esteettinen merkitys; olla talvisena asetelmana etuverannan pöydällä, olohuoneen ikkunan edessä.

Laitoin jo ennen joulua vettä jäätymään maitopurkkeihin. Unohdin ne takaverannalle, koska alkuperäinen idea koota jäälyhty jotenkin vesittyi samassa tahdissa kuin vesi purkeissa jäätyi. Yhtenä päivänä sitten parin kuukauden kuluttua sentään vaivauduin poistamaan niistä pahvit pois ympäriltä ja latomaan jäätiilet vanhaan alumiinivatiin. Silloin aloin nimittää niitä jo tollon tiileiksi.

Aina ohi kulkiessa vilkaisin tollen tiilejäni alumiinivadissa, kunnes sitten vihdoinkin tapahtui joku ihmeellinen älynväläys ottaa havuasetelemista pois kaikki itsetehdyt koristenauhat (tuikkukuorien metallikuorista ja helmistä) ja kieputella ne jäiseen asetelmaani. Ja päätin, että sitä tämä prosessi juuri vaati.

Hassua kuitenkin, että tästä kuvasta ilman koristeita pidän melkein enemmän. Kevätauringon hehku taustalla sen varmaan tekee.