Sinne ei tarvitse kuin ovelta nopeasti vilkaista, niin huomaa ettei siellä mitään hienoa ole. Pari tavallista kirjoituspöytää, kukallinen avohylly, postimerkkihylly, pitsireunainen seinähylly ja niissä paljon kaikenlaista pikkutavaraa sekä kaikenlaista materiaalia, joista vielä ehkä syntyy jonakin päivänä jotain uutta. Ne ovat aina näkyvissä ja kätevästi käsillä, mutta asiasta ymmärtämättömälle ne saattavat näyttää pelkältä turhalta roskalta.

Pienessä huoneessa olen yrittänyt käyttää hyödyksi joka nurkan ja sopen. Valikoimaa mihin tarttua on oltava. Haluaisin pitää työpöytäni siistinä, mutta suurimman osan ajasta se on sillä hetkellä merkityksellisten paperien, kirjojen, lehtien, lehtileikkeiden ja muun sellaisen peitossa. Niitä tuntuu kertyvän ympäriinsä.

Joku saattaa saada näppyjä siellä käydessään, mutta minä en. Ei siellä ruuanmuruja ole, eikä villakoiriakaan, mutta eräänlaiselta sekalaiselta leikkipaikalta kait se näyttää. Luova kaaos joskus ottaa väkisin vallan, vaikka yleensä rakastan järjestystä.

Askarteluhuone, puuhapaja, työhuone.... vai mikähän se olisi? Joka tapauksessa, se on pieni huone vain minua  ja minun askartelujani ja kirjoittelujani varten. Ollut käytössäni syksystä lähtien. Ompelutila on sitten asia erikseen. Molemmissa valta siirtyy totaalisesti minun käsiini.