Lapsen valmistuminen ylioppilaaksi saa aikaan ihan uskomattoman rumban perheessä. Jo varhain keväällä äidit alkavat kalastaa uusia voileipäkakkureseptejä, uppoutua akkainlehtien pöydänkoristeluohjeisiin, huusholli on siivottava jokaikistä kaappia myöten, vähintään sohvakalusto uusittava, pientä pintaremonttia… 

Minä olen sanoutunut myös tänä yo-juhlakeväänä (3.) irti niin pintaremontista, voileipäkakuista kuin kaappien siivoamisestakin, mutta jotain pikkusomistusta ja järjestelyjä kotiin on tehtävä tuon merkittävän päivän kunniaksi.  

Tässä vain yksi pieni esimerkki: virittelin viirinauhaa etuverantamme laipioon.

 

Viirinauhaan käytin läjän postikortteja, joita postilaatikkoomme oli vuosien aikana tupsahdellut. Olin ommellut nämä nauhat jo pari vuotta sitten ”citykämppämme” verhotankoihin roikkumaan verhojen sijaan, mutta poistin ne keskimmäisen muutettua asuntoon.

Veikkaanpa, että nyt etuverannalla niiden roikkuessa monet läsnä olevista sukulaisistamme katselevat löytyykö heidän oma korttinsa niiden joukosta, ja ehkäpä vaihtelevat matkakokemuksiaan ruokailun ja kahvittelun lomassa…