Aina mukana ja niiiii-iiin tarpeellinen. Sellainen on minun pikkiriikkinen muistikirjani.

 

Siinä oli niiiii-iiin typerän yksitoikkoiset punaiset alkuperäiset kannet jo pitkän aikaa, että päätin ommella uudet.

 

Silmiini osui heitteille jätetty, tosi tylsä musta-harmaa tilkkublokki ja siitä otin pienen haasteen vastaan. Sellaisella ”ristipisto”-koneompeleella yritin tehdä yksityiskohtaa, sitten väritin Pentelin Fabricfun- kangasliidun jämillä harmaat kohdat punaisenoranssinpinkinkukertavaksi. Vähän harmaansinistä kangasta blokin ympärille ja siitä se valmistui. Jos ei olisi onnistunut, olisin heittänyt koko kokeilun roskiin. Ja olisin päätynyt kokeilemaan taas jotain muuta tekniikkaa tai matskua…

 

 

Tällainen pieni muistikirja on ollut mulla käytössä jo parisen vuotta. Silloin, kun muistikapasiteettini on liikarasituksella, mulla on tapana kirjata asioita ylös tuollaiseen erikoisen pieneen kirjaan ja kun niitä asioita saan sitten tehdyksi, yliviivaan niitä yksi toisensa jälkeen. Kirjassa on alkupuoli ihan tiivisti yliviivattuja rivejä sivut täynnänsä, mutta kyllä tässä lisämuistissani vielä valkoisia tyhjiä sivuja riittää joksikin aikaa.