Meidän perheen maratoonari vihjasi, että takaoven ikkunassa voisi olla jokin verho. Hikisiä lenkkivaatteita oven vieressä olevalle "ripustusoksille" laitellessa häntä on alkanut ujostuttaa, kun pimeästä ei aina tiedä.

Niinpä toteutin maratoonarin toiveen ja siitä tulikin hänen mielestään varsin mielenkiintoinen. Harvoin hän ompelukseni äärellä on yhtä kauan viipynyt!

Vielä parin numeron verran jäi tilaa verhon vasempaan yläkulmaan, mutta ei niiden keräämistä tarvitse siihen lopettaa. Alkuperäinen suunnitelma oli valmistaa niistä seinävaate, mutta vielähän noita kertyy lisää. Siitä olen varma. Lienee seuraavana Itsenäisyyspäivä Maraton Kuopiossa.

Shhh! Salaisena tietona kuiskattakoon, että tuossa ikkunaverhossa on muuten pari minunkin - tosin puolimaratooneilta. Mutta minä en aio juosta yhtäkään sellaista enää ennen ensi kesää. Keskityn mieluummin näihin kädentaitoihin!...lenkkeilyä täysin kuitenkaan unohtamatta.