Kirpparien helmiä mun mielestä ovat sellaiset uniikit vaatteet, jotka on joko ompelijalla teetätettyjä tai taidolla itse tehtyjä. Myös virkaten, neuloen jne. Tietty retrojutut myös, mutta halppisvaateketjujen rätit alkavat metritolkulla kirppareiden vaatetangoilla meikäläistä kypsyttää.

Viime syksynä paikallisessa lähetyskirpussa vaatetangosta esiin putkahti aivan mainio luonnonvalkoinen puuvillamekko, joka oli ilmiselvästi itse tehty. Sen etumukseen ja hihoihin oli kirjottu huolellisesti kauniita sinisiä kukkasia ja muutenkin mekko oli ihan ok oikealta puolelta katsottuna. Lieneekö mekkoa kertaakaan edes pidetty, sillä sen helmaa ei oltu viimeistelty ollenkaan. Nurjalta puolelta selvisi sitten, että saumat oli huoliteltu siksakilla ja saumoissa oli tehty fiksailua jne. No, so what, eihän mekkoa nurin päällä pidetäkään. Tällaiselta tuo mekko näytti kotiin kannettuna ja alkuperäisenä versiona.

(before)

Lopulta sain siitä itselleni kelpo tunikan!

 (after)

Hihat muuttuivat käsittelyssäni pussihihoiksi. Lyhensin helman ja ylijääneestä helmapalasta surautin vyön sekä ohuet vyölenkit sivusaumoihin. Vyön takia ei minun tarvinnut sitten vyötärölinjaa alkaa kaventaakaan, mikä oli hyvä juttu, sillä sivusauman vetoketjun takia se olisi ollut hiukka työläämpi juttu.

Jo valmiiksi luulemaani tunikaa sovitellessa huomasin kaipaavani taskua helmaan, joten lisäsin sen vielä.

Kuvausta varten yhdistin tunikan tähän hameeseen, jonka tilkkukuvio jää reilusti helman alle piiloon.