Huvimaja, kahvikeidas, kahvihuone, vilpola, grillikatos, kesäkeittiö.. monta nimeä, mutta savolaiseen suuhun käy parhaiten LETTULIITERI.

 

Meidän oma lettuliiteri on nyt vimosen päälle valmis. Siis rakennuksena. Ja nyt on sitten ensimmäisenä mietinnässä, minkälaiset kalusteet sinne hankkisimme. Ennen kuin edes kauppaan marssimme, pitäisi ensin päättää tarvitseeko meidän mennä edes kauppaan.

 

Mun sisäinen säästäjä-tuunaaja-korjaaja-minäni sanoo, että siellä nyt olevat ikivanhat valkoiset (muka-rakentamisenajan-väliaikaiset) muovituolit neuletilkkupeitteineen menettelee. Tiedän, että muovituolit ovat oikeasti ihan kamalan hirveet (yäk!), mutta a) niissä on hyvä istua, b) inhoan ajatusta, että ne menisivät pyörimään kaatopaikalle vuosikausiksi, kun käyttökelpoiset kuitenkin oikeasti ovat, c) olen laiska raahaamaan niitä kirppikselle myytäväksi (ehkä myös pettyneenä sieltä takaisin) ja d) ne eivät vie sisätilaa talvisäilytyksessä toisin kuin puiset, rottinkiset tms.

 

Ja kun katselee joitakin upeita, suurella setelikasalla, huonekalukaupan kautta sisustettuja trendikkäitä kesähuoneita, tulee ihan itaran ihmisen olo. Voi jestas, miten ihmiset osaakin käyttää euroja ulkotilojenkin sisustamiseen.

 

Nii-in …. olisihan se kiva tällätä uusi grillikatos fiiniin kuntoon uusilla hienoilla kalusteilla, kun kerran meidän isukki on suunnitellut, naputellut ja viimeistellyt tämän pikkurakennuksen takapihallemme niin maan perusteellisen mallikkaasti. Ja olisihan kauppaan marssiminen yksi helpommista (ja nopeimmista) vaihtoehdoista, mutta ei niillä tavaroilla olisi mitään tarinaa… En pääse ajatuksen yli. 

 

Jatkan siis eri vaihtoehtojen puntarointia. Eivät puutuolitkaan vuosi toisensa jälkeen hyvänä pysy ja kuka niitä jaksaisi joka vuosi öljytä. Kerran ostimme niitä kaksi kappaletta, ja parin kesän jälkeen maalasin ne valkoisiksi ja siirsin käyttöön sisälle eteisaulaan. Haluaisin kalusteet, joiden huolloksi riittäisi rätin näyttäminen, ja jotka voisi säilyttää talvipakkasellakin ulkona tuolla lettuliiterin katon alla. Alumiiniset, polyrottinkiset vai mitä niitä hienouksia on?

 

Yksi vaihtoehto olisi maalata vanhat tuolit. Pintanikkarit-sivusto nimittäin väittää, että muovituoleja voi todellakin maalata. Mutta kun ei tässä nyt ongelmana ole tuolien väri vaan tylsä materiaali nimeltä muovi.


Kalustehankintaa ajattelin puntaroida vielä yhden neuletilkkupeiton neulomisen ajan. Lyön vetoa, että kun olen saanut sen valmiiksi, marssimme tietysti kauppaan ja ostamme uudet kauniimmat kalusteet ja neulepäällisiä ei enää tarvita, koska muovituolit kiikutamme hevon kuuseen pois silmistä. Että sillai.

Tuo ihanasti harmaantunut vanha lankkupöytä nostetaan toiseen paikkaan ja korvataan uudella pöydällä, joka sitten sopii tuoleihin - ovat tuolit sitten uudet tai uudistetut. Muovipöytää emme tule kuitenkaan hankkimaan, siitä olen varma. Se olisi jo liikaa.

 

Meidän lettuliiteristämme tuskin tulee löytymään koskaan mitään suurenmaailman buddhapatsaskoristeita tai bambutikkaita, vaan pysymme sisustamisessa hyvin arkisella ja tavallisella tasolla.  Ensi kesänä siellä on runsaasti ruukkuja kaiteiden päällä, siitä olen varma. Lähiaikoina voin vielä etsiskellä varastosta mattoa lattialle ja mittailla mahtuuko jonkunlainen pikkukaappikin sinne ruokailuvälineiden säilytystä varten. Syksy on vielä aikaa nauttia katoksesta: grillausta, ruokailua, teehetkiä, kynttilänvaloa pimeneviin iltoihin...  Tervetuloa käymään sukulaiset, naapurit ja ystävät!