Ostin alkukesästä Kontista ribbineulospuseron. Ihan kiva joo. Laadukkaan oloinen, uudenveroinen, sopiva koko, väri ok. Mutta jokin alkoi mättää, eikä pusero tahtonut sujahtaa käyttöön kertaakaan. Syynkin vihdoin hoksasin. Ne lyhyet hihat (siis mitä, lyhyet hihat vai?) ja kohoava pääntieresori (niin?). Se oli se mun pieni mutta tärkeä oivallus. Ymmärsin, että se on yhdistelmä, joka ei tälle naiselle kerta kaikkiaan natsaa sitten ollenkaan. Ahtaannäköinen pääntie ja lyhyet hihat, ei kiitos. Asialle oli tehtävä jotain.

 

Selailin Anu Harkin Puikoissa!-kirjaa ja silloin se naksahti. Minä tahtoo neuloa tuohon puseroon pitkät irtohihat ja kiinnittää ne napeilla kiinni lyhyisiin hihoihin (kuten kirjan Himoneuloja-ohje). Silloin saisin koko puseroon hieman enemmän potkua.

 

No, lopulta neulominen jäi, mutta sen sijaan ompelin irtohihat epätasaisesti värjätystä puuvillaresorista.

Värjäystekniikkana ”myttybatiikki” eli kasteltu kangas vaan myttyyn, kalalangalla tiukasti kiinni ja väriliemeen, seurauksena tulee mitä tulee.  Hihat jätin tarkoituksella ylipitkiksi ja niiden yläreunaan taiteilin kirkkaanvihreästä kirjontalangasta silmukkalenkit ja vastapeluriksi lyhyiden hihojen alareunaan erilaisia vaaleita nappeja. Pääntielle en tehnyt mitään.

 

Minusta pusero on nyt enemmän jees! Sitäpaitsi eihän ne neulotut hihatkaan ole vielä poissuljetut, sillä minähän voin tehdä tuohon yhdistettäväksi vaikka toiset tai jopa kolmannetkin hihat. Ja vaikka kymmenet tai vaikka eri hihat vuoden jokaiselle päivälle... Tästähän ihan innostuu.