Olen alkanut katsella julkisissa tiloissa olevia isoja kauniita tapahtumajulisteita nyt ihan eri silmällä.  Myös sanomalehden värikkäät keskiaukeamamainokset ja postilaatikon helposti täyttävät mainoslehdet ovat saaneet mielenkiintoni heräämään. Ai miksikö? No, minä olen kokenut herätyksen… Olen oppinut uutta… Olin äskettäin kansalaisopiston kurssilla ja opin, että monet paperilaadut ovat erinomaista punontamateriaalia paperikoreihin ja –kasseihin. Tyhjät kahvipussit totta kai nekin. Ja sen lisäksi, että opin suhtautumaan iloisenvärikkäisiin mainoslehtiin suotuisammin, minä opin tuolla kurssilla myös punomisen perusteet! 

Kurssilla opeteltiin punomaan paperista vahva kori tai kassi tms. Kurssilaisten kotoa haaliman materiaalin kirjo oli laaja. Tekniikoita monia. Innokkaan porukan valmistamista tuotteista tuli niin kauniita ja käyttökelpoista. Esim. vankkoja koreja ylijäämätapetista, tuoksuva kassi kahvipusseista, palttinakasseja sanomalehdestä (kuva), pikkukoreja naistenlehtien värikkäistä sivuista… Yksi kurssin anneista on aina myös se, että voi seurata muiden ideoita ja niiden toteutumista. Innostus on tarttuvaa.

Minä ainakin opin paljon uutta, sillä punontaharrastaukseni on rajoittunut ainoastaan pajuun, mutta pajunpunonta on ihan eri juttu. Lisäksi tässä jutussa jälleen viehätti se, ettei ennen kurssia tarvitse tehdä kalliita hankintoja, vaan materiaalit löytyvät joka kodista – ihan kirjaimellisesti. Ja tässä saatat selvitä myös ilman mitään työvälineitä, pelkällä paperilla ja liimalla. Ja miten kivasti yksilölliseen tekeleeseen saattaa liittyä mitä mielenkiintoisempi tarina tai muisto. Sen lisäksi, että se on kätevä säilytykseen tai kantamiseen. 

Yllä olevassa kuvassa on kori, jonka tein amerikkalaisen kirjekaverini lähettämistä vuosikalentereista, joita en ole vuosien varrella niiden kauniiden luontokuvien vuoksi raaskinut heittää roskiin. Korista tuli todella jämäkkä. Korin reunan viimeistelin paperisuikaleella ja kaksinkertaisella mustalla kalalangalla ommellen. Ensimmäinen paperikorini ikinä, joten jälleen kerran on tuumattava, että virheistä oppii....

Lisäksi testailin millaista on punoa tuulimyllytekniikalla. Leikkasin sitä varten isosta julisteesta 3 cm leveitä suikaleita, jotka puolivälistä kaksinkertaisiksi. Tein vain tasoa kokeillakseni tekniikkaa. Ei hassumpaa.

Kurssi oli viikonloppukurssi pe-su ja siihen kului paljon aikaa niin kuin uuden opetteluun yleensä kuluu, mutta sehän on hauskaa. Kiitos myös mukavasta kurssiseurasta äidilleni.

Me kurssilaiset jäimme janoamaan jatkokurssia, sillä aika nälkäisiksi taisimme jäädä tuon viikonlopun jälkeen. Nimittäin nähtyämme toistemme tekevän jotain muuta mielenkiintoista aiheesta, jäi into kytemään, että haluaisi vielä kokeilla ohjaajan opastuksella tuota ja tuota niin kuin kaverikin.