Tein eilen sämpylätaikinan, johon sujautin joukkoon mämmi- ja leipämaltaita. Maistuivat erityisen hyviltä!

Mutta ei siitä sen enempää. Nyt asiaan.

Nimittäin kyllä minä olen ilahtunut viime aikoina muustakin kuin sämpylöistä!

Olen ilahtunut ihanista paperihelmistä!

Ei, en ole askarrellut niitä itse, vaan ostin ne adventinajan lahjaksi omaan käyttööni.

Ja ostohetki oli paljon mielenkiintoisempi ja tärkeämpi kuin jos olisin asioinut kultaa ja hopeaa hohtavassa kultasepänliikkeessä tutkailemassa täydellisen myyjätädin täydellisiä koruja.

Nimittäin tällä paperihelmien myyjättärellä aistin olevan sisäistä 4H-yrittäjyyttä tehdä työnsä ansiokkaasti ja välittää asiakkaalle valloittavan hymyn kera tuotteeseen liittyvä ostohaluja herättävä kiva tarina. Myyjä oli vain noin rippikouluikäinen ja jo mainiolla matkallaan kohti mestarimyyjän taitoja. Voi, minähän olin suorastaan sulaa vahaa hänen talvisen helmikokoelmansa äärellä.  Yhdet valitsin, yhdet kauneimmat.

Noissa helmissä täytyy olla jotakin salaperäistä taikaa. Niin merkillistä tyyneyttä ja iloa olen viime aikoina tuntenut hääriessäni kotihengettären roolissani.

Ne ohjasivat minua jopa kokeilemaan mämmi- ja leipämaltaita sämpylätaikinaani… ja niistä tulikin maan perusteellisen hyviä sämpylöitä, mutta taisin jo mainitakin sen, joten ei siitä sen enempää...