Totta puhuen minä olen vähän naureskellut mielessäni erilaisille KIP – tapahtumille (Knitting in Public), joissa toivotetaan neulojat tervetulleiksi yhdessä neulomaan julkisesti johonkin paikkaan tiettyyn kellonaikaan, esim. puistoon, torille tms.

Sillä otaksun, että useimmille meistä puikkojen kilisyttäminen esim. junassa, bussissa tai vaikka siellä kesäpuistossa tai torilla on ihan päivänselvä asia.  Neulotaan jos neulotuttaa. Olkoon paikka sitten miten julkinen tahansa. Ei siihen mitään erityistä rohkeutta tai erityisiä järjestelyjä tarvita. No, onhan noilla KIP-kokoontumisilla muitakin merkityksiä ja ulottuvuuksia, mutta ei niistä tässä sen enempää.

Koska käsitöiden tekeminen ei ole meikäläiselläkään rajoittunut vain ja ainoastaan kotiseinien sisäpuolelle, ajattelin ruveta aina silloin tällöin kertomaan kuvan kera missä ja minkälaisissa tilanteissa kodin ulkopuolella olen kuluttanut odotus- matkustus- tms. aikaani virkaten, neuloen, ommellen (käsin) tai jotain.

Koska juttusarjalla voisi olla nimikin, niin olkoon se vaikka ”Touhusin omiani täällä” –sarja.  

Abityttöni purskahti nauruun tämän otsikon kuullessaan, mutta en tiennyt nauroiko hän sen takia, että se on hassu vai sen takia, että se kuulosti hänestä niin pöhköltä. Nimi on kuitenkin piiiitkän (?) ja vakavan (?) pohdinnan tulos ja hakkaa mennen tullen ”tein käsitöitä täällä”-otsikon, eikö vain?

Juna InterCity 71
välillä Mikkeli-Lapinlahti

Virkkasin "perintö"puuvillalangasta (kaksinkertaisena) hexagon-tilkkuja, jonka ohje 70-luvun virkkauskirjasta. Langan valkoisesta väristä huolimatta nuo tilkut ovat ajatuksissani jo monen värisiä, sillä aion upottaa ne väriliemeen. Ehkä keksin nille sitten myös käyttötarkoituksen. ;-) Hätäisesti otin vain jonkin kerän matkalle mukaan, kun nuo edellisen postauksen punaiset helmetkin ehdin virkata juuri ennen matkaa.