Tuunaustalkoissa pari tätiä innostui tehtailemaan entisestä riemunkirjavasta verhokapasta pyörylöitä, joita myös jojoiksi tilkkupiireissä kutsutaan.

Minä puolestani kaivoin samaan aikaan kirpparitangosta puseroa, jota voisi niillä somistaa. Silloin suoraan silmilleni hypähti kirkkaanvihreä naisten paita, kokoa 42. Hurjaa laatikkomallia leveine hartialinjoineen ja telttahihoineen. No, ei onkelmaa kummempaa; sivusaumat vain auki ja hihat irti. Kotona surautin lyhennetyt ja kavennetut hihat kiinni uusiin kapeimpiin hartioihin, ja sivusaumoista saumasin reilusti pois.

Käyttöpusero siitä tuli. Jollekin, joka tuntee tuollaisen värin omakseen. Jojot taskunsuussa tuovat puseroon omaleimaisuutta. (Kuvan vetskarihameen tein joskus vuosia sitten. On yksi kesälempparihameistani.)

Kyllä minusta on sitten antoisaa etsiä hyljätyistä vaatteista uusia mahdollisuuksia ja kuvitella ne uudenlaisiksi. Valttia ovat silmät ja avoin mieli.

Ja kun oma vaatekaappi pursuaa kaikenlaista, on mukava välillä käyttää käsityötaitoaan hyväntekeväisyyteen.